Ongelmia, murheita ja haasteita

…vai normaalia vauva-arkea? Oon tässä blogissa kertonut meidän perhe-elämästä melko positiiviseen sävyyn. ”Tyttö nukkuu ja syö hyvin”, ”nähdään paljon kavereita ja käydään ulkona syömässä”, ”T on lähtenyt hyvin palautumaan”, yms. Tarkoituksena on ollutkin kertoa perheen perustamisesta positiivisesta näkökulmasta, mutta haluan myös jakaa teille asiat jotka on tuottanut meille hieman ylimääräistä vaivaa.

Teho-osastolle

Meidän vauvahan päätyi teho-osastolle heti syntymänsä jälkeen. Hänet vietiin virvoitteluun, mikä on yksi yleisimmistä syistä päätyä syntymän jälkeen teho-osastolle. Tytön keuhkoihin oli jäänyt hieman lapsivettä minkä takia hän tarvitsi alipainetta hengittämisen tueksi. Ensimmäinen yö oltiin siis hänestä erossa, mutta seuraavan aamupäivänä kaiken todettiin olevan kunnossa ja vauva pääsi vanhempiensa luo. Synnytyksestä kirjoittaessani kerroinkin tästä vähän enemmän.

Rintaraivarit

En oikeastaan tiennyt mitä tämä termi tarkoittaa vielä pari kuukautta sitten. Vaikka meidän tyttö syö öisin hyvin rinnalta, päivisin tilanne on valitettavasti toisin. Kun hänelle tulee nälkä ja tarjotaan rinnalta maitoa ei syöminen onnistukaan. Hän rupeaa huutamaan, heiluttelee päätään ja venkoilee vaikka syöttämistä yrittää missä vain asennossa. Kun T on yrittänyt vaikka mitä ei vaihtoehdoksi ole jäänyt muu kuin pullosta syöttäminen. Tämä tarkoittaa tuplatyötä kun vauva pitää syöttää ja sen lisäksi pumpata hänelle maitoa. Meistä tuntuu hölmöltä kun istutaan vierekkäin mun syöttäessä ja T:n pumppaillessa. Tykkään optimoinnista ja tästähän syntyy vaan ylimääräisiä turhia työvaiheita! Harmi vain, että meidän ihanan tytön kanssa ei olla onnistuttu neuvottelemaan parempaa diiliä syömisten suhteen.

Mansikkaluomi

Hemangiooma eli mansikkaluomi on melko yleinen ja esiintyy noin 10% tyttövauvoista. Usein se kasvaa noin 3-4 kuukautta minkä jälkeen pienenee ja yli 90% katoaa kokonaan kouluikään mennessä. Mansikkaluomia voi olla missä vain kohtaa kehoa ja usein ne on täysin harmittomia. Meidän vauvalla luomi kuitenkin kasvoi aivan suun viereen ja meistä tuntui, että se välillä ärsytti tyttöä syödessä. Päätettiin tiedustella asiasta neuvolassa ja saatiinkin lähete lastensairaalaan ihotautilääkärille. Ajanvaraajan mukaan yhdeksän kymmenestä tapaamisesta ei aiheuta toimenpiteitä, mutta meille lääkäri päätyi varaamaan ajan mansikkaluomen hoitoon. Tämä johtui luomen sijainnista ja kuulemma lisääntyneestä mahdollisuudesta, että hengitysteissä saattaisi myös esiintyä hemangioomaa, jos on noin lähellä suuta.

Tästä parin viikon päästä mentiin lauantaina lastensairaalaan missä vauvalle alettiin antamaan propranololia. Sitä on käytetty vuosia sydänlääkkeenä, mutta pieninä määrinä auttaa vastasyntyneiden hemangioomaan. Uusi lastensairaala oli todella hieno ja hoitajat ystävällisiä, mutta valitettavasti kukaan koko käynnin aikana ei osannut sanoa mitä tulee tapahtumaan. Ei tiedetty kauanko käynti kestää tai miten hoidon kanssa edetään. Lopulta oltiin maanantaihin asti ja silloin vuoroon tullut lääkäri kertoi, että voidaan siirtyä kotiin ja jatkaa lääkitystä siellä. T oli siis beibin kanssa pari yötä sairaalassa ja mä hengasin mukana aamusta iltaan, mutta menin öisin kotiin nukkumaan. Nyt annetaan tytölle 3 kertaa vuorokaudessa lääkettä ja parin viikon päästä käydään kontrollikäynnillä katsomassa miten hoidon kanssa edetään. Mansikkaluomi ei enää ainakaan kasva, mutta ei vielä vajaassa kuukaudessa ole kauheasti pienentynyt.

Huutoviikot

Kun palattiin sairaalasta kotiin alkoi tytöllä ”huutoviikot”. Tätä ennen hän on ollut hyvin hiljainen ja huutanut vain syystä (esim. nälkää tai kylmyyttä). Parin viikon ajan kuunneltiin etenkin iltaisin ja myös jonkun verran päivisin huutoa mihin ei tunnu olevan mitään järkevää syytä. Usein olalle nostaminen, keinuttelu tai kapalointi auttaa, mutta nekään ei ole ihan varmoja keinoja saada pienokaista rauhoittumaan. Lämpötila, nälkätilanne, vaipat, yms. toki ollaan aina tarkistettu, mutta kaikki on niiltä osin ollut kunnossa. Googlaaminenhan on paljastanut sen, että huuto vain kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Nyt se on onneksi vähentynyt, mutta pari viikkoa oli kyllä uuvuttavia kun töistä palasi kotiin kuuntelemaan huutoa. Myöskään T ei ollut kauhean pirteänä kun vauva oli öisin normaalia levottomampi, eikä huudolta myöskään päivisin täysin välttynyt.

Painon nouseminen

Neuvolassa seurataan tarkkaan vauvan painon kehitystä. Se tarkoittaa säännöllisiä punnituksia ja painojen merkitsemistä painokäyrälle. Vastasyntyneen ja pikkulapsen painon pitäisi nousta keskimäärin 20-30g päivässä. Meidän tytöllä tuo nousu oli kuitenkin usean viikon ajan hieman alle 20g minkä takia T ”sai” käydä kerran viikossa tai useammin neuvolassa punnitsemassa meidän tyttöä.

Aluksi aina jännitti päästäänkö nyt oikeisiin lukuihin, mutta sitten mua rupesi mietityttämään punnitusten tieteellisyys kun paino verrattiin aina edelliseen käyntiin. Jos esim. vauvan paino nousi tällä viikolla 30g päivässä ja seuraavalla viikolla 19g niin neuvolassa tämä ei kelvannut. Toki jos olisi yksi käynti tuossa välissä jäänyt pois olisi keskiarvo ollut vähän alle 25g päivässä ja se olisi ollut ok… Onneksi tytön paino saatiin nousemaan yli tuon 20g päivässä ja hän voi muutenkin hyvin. Tilastoihinhan nuo arvot perustuvat eli kaikki eivät rajojen sisään mahdu vaikka kaikki olisi kunnossa. Toki jotain olisi voinut selvitä tähän liittyen eli hyvä kun tytön painoa tarkkailtiin. Nykyään T:n ei tarvii enää viikoittain käydä neuvolassa eikä meidän tätä miettiä.

Kokoelma haastavista tilanteista meidän vauva-arjen alkupuoliskolta
Vauva-arkeen ja elämään kuuluu vaihtelevia tilanteita, mutta niiden ei pidä antaa lannistaa vaan katsoa esim. sitä puolta miten hyvää ja edullista hoitoa ollaan saatu

Meidän suhtautuminen

Kun T kertoi ylläolevista asioista neuvolassa oli meidän hoitaja – kuka on muuten ihan mahtava! – yllättynyt miten positiivisella asenteella ollaan. T alkoikin miettiä neuvolan jälkeen meneekö meillä jotenkin huonosti eikä sitä itse olla tajuttu. Tultiin kuitenkin siihen lopputulokseen, että asiat riippuu monesti siitä mistä näkökulmasta niitä katsoo sekä omasta asenteestaan. Jos on odotukset, että arki jatkuu samanlaisena lapsen synnyttyä ja kaikki menee aina nappiin voi vauva-arki alkaa tuntumaan raskaalta. Kun taas asennoituu siihen, että kaikki ei mene täydellisesti, ei pienet vastoinkäymiset lannista. Me molemmat ajatellaan edelleen, että meillä menee tosi hyvin ja ollaan onnellisia.

P.S. Kirjoitin tämän tekstin jo helmikuun lopussa, mutta viimeistely ja julkaisu jäi ”hieman” roikkumaan. Maaliskuu sujui tytön kanssa oikein mukavasti vaikka välillä öisin hulinoitiin eikä me liikaa nukuttu. Tällä hetkellä taas nukutaan kaikki paremmin. Lääkäriin ei päästy tarkastuskäynnille näyttämään luomea koronahässäkän takia, mutta sekin hoitui kätevästi kuvien ja puhelun avulla. Parasta etätöissä tällä hetkellä on se kun saa nähdä ja moikata kesken päivän useamman kerran tyttöä ja T:tä 🙂