New Normal – Isänä kahdelle lapselle

Syksy meni nopeasti ja edellisestä tekstistä on aikaa. Kirjoittaminen jäi tauolle kun fokus kääntyi uuden asunnon etsimiseen ja meidän poikalapsen syntymän odottamiseen. Meille syntyi (taas) joulukuussa uusi lapsi ja muutimme (taas) uuteen kotiin.

Jäin marraskuussa isyysvapaalle ja tämän jälkeen onkin riittänyt puuhaa. Paritalon osto, remontointi ja muutto ovat nyt takana. Samoin vanhan asunnon myynti ja uuden huikean tiimiläisen syntyminen perheeseemme. Töistä sain myös ilokseni kuulla, että voin jatkaa isyysvapaatani palkattomalla vielä ylimääräisen kuukauden. Nyt jää siis paremmin aikaa tutustua uuteen perheen jäseneen sekä kaupunkiin.

Tekstiä kirjoittaessa meillä on ollut kaksi lasta jo melkein pari kuukautta. Tässä ajassa on nopeasti huomannut mikä on erilaista verrattuna yhden vauvan hoitoon kun kotona pyörii lisäksi reilu vuoden ikäinen taapero. Taapero joka on hiljattain oppinut kävelemään, pursuaa energiaa ja on tainnut kyllästyä omiin leluihinsa kun kaikki talon alakaapit pengotaan jatkuvasti. Muutamia suurimpia eroja mitä itselläni on tullut vastaan:

Nukkumisen vähentyminen

Uusi vauvamme nukkuu melko samalla tavalla kuin ensimmäisemmekin. Yöllä on välillä käninää sekä heräilyä syöttämään. T hoitaa imetyksen eli itse pääsen helpommalla öisin. Erona yhteen lapseen on kuitenkin se, että emme saakaan enää nukkua niin pitkään kuin haluamme. Klo 6-7 välillä aamulla tulee herätys vähintään toiselle meistä kun taaperomme nousee. Usein hänestä tulee myös sen verran ääntä, että olemme pian molemmat hereillä.

Lisääntynyt hektisyys

Päivisin uusi vauvamme voi hyvin nukkua 2-3h putkeen, syödä ja taas jatkaa unia. Vuosi sitten käytimme tämän ajan ravintolassa käyntiin, lepäämiseen tai mihin ikinä halusimmekaan. Nyt kun taapero viihdyttää meitä, ei samanlaisia rauhallisia hetkiä enää kauheasti ole. Molemmat lapset tarvitsevat huomiota eikä päikkärit aina mene yksiin. Kun siis toinen meistä vanhemmista alkaa tehdä mitä vain keskittymistä tai hieman enemmän aika vaativaa, on hyvin todennäköistä sen keskeytyminen useaan kertaan ennen valmiiksi saamista. Toki koitetaan antaa toisillemme rauha tehdä välillä mitä haluaa, mutta täysin rauhallista kotona on nykyään harvemmin.

Kotoa lähtemisen haastavuus

Ei se vaikeaa ole, mutta kahden lapsen tavaroiden pakkaaminen sekä pukeminen vie aikaa – etenkin talvella. Ollaan käyty ulkoilemassa ja perhettä katsomassa, mutta kynnys ”pyörähtää” jossain on selvästi suurempi. On kuitenkin ollut kiva huomata, että kotona oleminen on tuntunut nyt hyvin luonnolliselta ja viihtyisältä.

Aikatauluttamisen tärkeys

Aiemmin yhden vauvan kanssa pystyimme liikkumaan ja sopimaan menoja hyvin joustavasti. Meillä oli säännöllinen päiväunirytmi, mutta siitä pystyi tarvittaessa joustamaan. Kahden lapsen kanssa joustavuus on pienempää, koska rytmit eivät ole vielä samat. Kun on tietty aikataulu minkä mukaan pitäisi mennä voi helposti käydä niin, että toinen lapsi joudutaan herättämään ja toisen päikkärit taas viivästyy. Muut vanhemmat hyvin tietävätkin mitä tämmöisestä usein seuraa 🙂

Perheen kokonaisuus

En aiemmin puhunut kovin usein ”meidän perheestä”. Tietenkin sitä olimme heti ensimmäisen vauvan syntymän jälkeen, mutta itse olin aina ajatellut tulevan perheeni koostuvan parista lapsesta. Nyt kun se on täyttynyt en enää ajattele minulla ja T:llä olevan vain yksi lapsi. Nyt olemme perhe ja tämän takia yllä luetellut kohdat eivät minua haittaa.

Uusimman tulokkaan vuosi on alkanut mukavan talvisesa maisemassa.

Varmasti on tullut paljon muitakin pienempiä eroja ja muutoksia vastaan toisen lapsen myötä. Todellisuudessa minulla olisi aiemminkin ollut hyvin aikaa kirjoitella blogeja useammin, mutta kun en ole luontainen kirjoittaja päätin tästä ottaa taukoa. Katsotaan jos tässä kirjoittelussa tulisi taas aktivoiduttua kevään koittaessa.

P.S. Hesarissa julkaistiin erinomainen teksti vanhemmuudesta ja onnellisesta perheestä. Pystyn hyvin samaistumaan jo nyt Juha Itkosen kokemuksiin.