Miten sä oot voinut?

Kysymys minkä kuulen nykyään hyvin usein. Mun ei toki siihen tarvitse vastata, koska ei sitä multa kysytä. Onneks T on voinut suhteellisen hyvin minkä takia mun vastaus ois samaan kysymykseen ”tosi hyvin”. Mitä muutakaan voisin vastata? Saan paikoitellen lyhyitä ja yllättäviä onnellisuuskohtauksia kun rupee vaan hymyilyttää ajatus beiben kanssa kaikkien randomasioiden tekeminen. Ne kestää ihan hetken ja voi liittyä melkein mihin vaan, mutta hyvä fiilis säilyy monta tuntia. Mieleen on tullut mm. kalastuksen opettaminen mökillä vaikka en ees erityisemmin pidä kalastamisesta. Oon käynyt kalassa viimeks yli 10 vuotta sitten. Viimeisimpänä fiilistelin, että voisin kertoa beibille miksi jää muuttuu vedeksi kun hetken tuijotin sulavaa pakastintamme. Ketä tommonen oikeesti ees kiinnostaa? Oletan kai, että meidän miniversio tulee innostumaan kaikesta mitä mun mieleen tulee sille joskus opettaa tai kertoa. Toivottavasti en putoo ihan liian korkeelta ja kovaa…

Vaikka en tietenkään koe mitään fyysisiä oireita on se paikoin raskasta seurata kun itselleen maailman tärkein ihminen voi huonosti eikä tiedä miten häntä voisi auttaa. Usein ei voi tai tarvitsekkaan tehdä muuta kuin ymmärtää, olla läsnä tai välillä osata antaa tilaa. T on kokenut muutaman viikon pahoinvointia, ollut erittäin väsynyt pidempään ja lähiaikoina päätä on alkanut särkemään useammin. Hän ottaa nää kuitenkin tosi hyvin eikä turhia valittele mikä tekee tilanteen seuraamisen mulle helpoksi – kiitos siitä! En toki vierestä oo vain jäänyt katsomaan vaan oon aina auttanut parhaani mukaan.

Tänään juteltiin mökillä mun vanhempien kanssa miten raskaus on sujunut ja miten T on voinut. Oli tosi kiva taas kuulla kun hän sanoi, että vointi on ollut hyvä. Sen kuuleminen saa myös mulle hyvän olon ja voin taas seuraavan kerran saman kysymyksen kuullessani todetä mielessäni ”tosi hyvää”.

Äiti toki osasi kysyä myös mun kuulumiset hieman myöhemmin.

Järvi- ja mökkimaisema
Auringonlasku meidän mökillä