Keskiraskauden suvantovaihe

Pari viikkoa sitten meillä alkoi raskauden viimeinen kolmannes. Ensimmäinen kolmannes oli täynnä intoa, fiilistelyä, uutta, ihmettelyä, jännitystä ja ties mitä. Kun ekaa kertaa kirjoitti kalenteriin ”Neuvolakäynti klo 17” ei sitä meinannut edes ymmärtää. Ultrien myötä asia konkretisoitu ja kun lopulta meille selvisi, että saadaan tytär taisi fiilistely saada uuden huippunsa. Käytiin muutama viikko sitten ensimmäisessä perhevalmennuksessa, mutta muuten on jotenkin sellainen fiilis kuin odottaisi jotain kovasti ja tuntuu ettei mitään tapahdu.

T:llä on ollut varmasti erillainen fiilis, koska beibi on tainnut saada kasvupyrähdyksen elokuun rakenneultran jälkeen. Ollaan myös saatu äityispakkaus, tilattu rattaat Hollannista, ostettu autoon turvaistuin, hankittu muutamia vauvanvaatteita kirppiksiltä, ostettu lapsivakuutus ja alettu saamaan porukoilta pikkuruisia vaatteita. Tavallaanhan nämä konkretisoi paljon sitä mitä meillä on edessä, mutta mulla on silti jotenkin todella malttamaton olo. Tuntuu siltä kuin tässä olisi tarpeeksi jo venattu ja olisi aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen – todella ruveta isäksi.

Oikeestihan tässä on paljon tapahtunut kun on tullut tavaroita hankittua, kuullut ihania vauvauutisia kavereilta ja pidimpähän viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa vauvaa sylissäni – jep, nämä lapsiasiat on todella uutta mulle. Se mistä on tullut tämmöinen malttamaton olo johtuu ehkä enemmänkin siitä, että T saa (vai joutuu?) kokea miten beibi kasvaa kohisten. Hänellehän tämä on tehnyt kävelystä ja kengänauhojen solmimisesta haastavaa, mutta toisaalta oon myös löytänyt hänet sohvalta istumassa ja vaan katselemassa meidän tulevaa beibeä hymyillen. Miehenä mä en vaan voi kokea tätä yhtä konkreettisesti kuin kukaan joka itse odottaa lasta.

Nyt musta kuitenkin tuntuu, että rupee taas tapahtumaan. Beiben potkut tuntuu selkeemmin, T:n maha näyttää ihanalta ja ens kuun lopulla päästään jo muuttamaan uuteen kämppään. Sen on tässä huomannut, että mulle ei nuo tavarat ole tätä konkretisoinut vaan nimenomaan tieto lapsesta, tieto tyttärestä, beiben liikkeet ja T:n maha. Preglife appi kertoi, että tänään on enää 72 päivää jäljellä joten eiköhän sen malta odottaa tässä syksyn pimentyessä.

Syksyinen maisema
Tällä kertaa ei ole reissua mitä odottaa syksyn pimentyessä vaan jotain paljon jännempää