Jouluaatto synnyttämässä

Maanantai – 9 päivää laskettuun aikaan

Mulla on tarkoitus tehdä puolet päivästä töitä etänä ja käydä lounaalla tutun kanssa puhumassa työasioita. Kello soi 7:15 ja huomaan, että T on hereillä. Hän oli nähnyt unta synnytyksestä ja tähänastisesti kovin supistus oli alkanut hetki ennen mun heräämistä. Kauratyyny lämpimäksi ja odotellaan supistuksen ohimenemistä.

Ehdin käydä vessassa kun seuraava supistus iskee niin kovaa, että T voihkaisee ja hakee uutta asentoa. Menee taas ohi minuutissa, mutta toistuu seuraavan tunnin aikana muutaman kerran. Pakkaan viimeiset tavarat sairaalakassiin ja haen turvaistuimen varastosta.

Avaan työläppärin ja alan tehdä hommia samalla kun T makaa sängyssä. T alkaa kellottaa supistuksia ja niitä tulee 10-20min välein. Kovempana kuin koskaan aikaisemmin. Parin tunnin päästä soitetaan synnytyssairaalan päivystykseen ja kysytään ohjeita. Kaikki kuulemma kunnossa ja synnytys saattaa olla aluillaan. Niin, lapsi saattaa syntyä siis tänään tai parin viikon päästä. Eikö sitä nyt kukaan osaa sanoa tarkemmin?!?

Perun lounastapaamiseni. Supistusten väli vähän pitenee ja mä jatkan töiden tekoa. Meillä on tarkoitus lähteä viettämään joulua T:n perheen kanssa Pornaisten lähelle vuokraamaamme Airbnb:hen. T soittaa vanhemmilleen ja kertoo tilanteen. Sovitaan, että katsotaan vähän mitä tapahtuu ja päätetään sitten mennäänkö. Kyllä sieltäkin nopeasti autolla pääsee synnyttämään ja T ajattelee, että kivempi se on perheen kanssa odotella ja viettää joulua kuin kotona istua kahdestaan. Ymmärrän häntä vaikka en itse haluis nyt lähteä yhään kauemmaksi sairaalasta. T ottaa ekan kerran parasetamoolia, syödään lounas ja kirjoitan blogin tähän asti samalla kun supistusten välit alkavat tihenemään.

Tiistai – yli 30h valvomista ja kipua

Saavuttiin edellisenä iltana sairaalaan kun supistuksia tuli parin minuutin välein ja kipu oli sietämätöntä. T tutkittiin ja kohdunsuun todettiin olevan auki (vain) noin sentin verran. Mä olin ihan varma, että synnytys olisi jo tosi lähellä, mutta matkaa olikin vielä 9cm jäljellä. Yöllä ei kumpikaan meistä juurikaan nukkunut, T sai erilaisia kipulääkkeitä ja meidät siirrettiin isompaan synnytyssaliin odottelemaan.

Jouluaaton aamulla meidän kätilön vuoro vaihtuu. Onneksi myös uusi kätilö on todella mukava ja kannustava. Kalvot puhkaistaan ja lapsivesi valahtaa ulos. T on kärsinyt supistuksista jo 24h eikä vieläkään tiedetä milloin beibi syntyy. Synnytyssalissa sama kaava toistuu parin tunnin välein:

  • Kipulääkkeen vaikutus alkaa loppumaan
  • Kutsutaan kätilö paikalle samalla kun T vetää ilokaasua
  • Ennen uuden lääkkeen saamista pitää odottaa vielä reilu 30min
  • T saa uuden lääkkeen ja pystyy taas makaamaan sängyllä
  • T pystyy hieman lepäämään ennen uutta kierrosta

Mä käyn lämmittelemässä geelityynyjä, pidän kädestä kiinni ja tuon T:lle vettä aina kun on tarve. Tuntuu pahalta katsoa kun T kärsii ja hieman turhalta kun en voi häntä juurikaan auttaa. Kirjoittelen tapahtumia ylös kun T on sen verran lääkehuuruissa, että ei varmaan päivästä juurikaan muista. Silloin tällöin saan torkahdettua hetkeksi kunnes herään ilokaasulaitteen darth vadermaiseen ääneen. Tiedän, että T:n kipulääkkeet ei enää toimi ja pian kutsutaan hoitaja paikalle uuden kivunlievityskierroksen aloittamiseksi.

Syntymä

Kätilöt on toistellut meille pariin otteeseen, että ainakin synnytys vaikuttaa olevan käynnissä. Tämä tietenkin kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta senkin määrittelyyn on kuulemma tietyt kriteerit. Reilu 30h takana valvomista ja T:n tuskaa kun kätilö sanoo, että voitaisiin tehdä koeponnistus. Vaikka T on aivan poikki ja tuskissaan, hän saa voimaa, koska nyt tiedetään ensimmäistä kertaa syntymän olevan hyvin lähellä. Koeponnistuksesta seuraavat 30min tuntuu olevan yhtä härdelliä kun kätilöitä ja lääkäri pyörii meidän huoneessa. Pidän T:n kädestä kiinni ja katson hänen taistelevan viimeisillä voimillaan.

Klo 14:45 kuuluu parkaisu, mun silmät kostuu, T hieman hymyilee ja meidän tytär on syntynyt. Hänet punnitaan, pyyhitään ja lasketaan T:n syliin. Ei saada tytön seurasta nauttia kuin muutama minuutti ennen kuin meidän kätilö kertoo, että hänet täytyy viedä virvoitteluun. Onneksi oltiin luettu tästä etukäteen niin ei saada hepulia vaikka meidän tyttö viedään pois 9min syntymän jälkeen. Mä saan pian käydä katsomassa missä tyttö on, mutta T joutuu jäämään synnytyssaliin lepäilemään. Tyttöä pitää auttaa hengittämään, koska keuhkoihin on jäänyt lapsivettä. Mä pyörin lasten teho-osaston ja T:n huoneen välillä, mutta onneksi molemmissa on rauhallista. Tosi outo fiilis kun haluaisi olla maailman eniten kahdessa paikassa yhtä aikaa, mutta ei voi. Onneksi teholla tilanne rauhoittui hyvin nopeasti, mulle kerrottiin mistä on kyse ja beibi pääsi lepäämään. Palaan T:n huoneeseen ja meidät siirretään pian uudelle osastolle lepäämään.

Illalla on todella kummallinen olo. Meille on syntynyt lapsi, mutta hän ei ole meidän kanssa. Seuraavana aamupäivänä hänet kuitenkin tuodaan meille ja kuullaan, että kaikki on kunnossa. 4200 grammainen ja 51cm pitkä tyttö voi hyvin ja meidän perhe on kasassa.

Jouluaattona synnyttämässä
Kiitos T jaksamisesta ja maailman parhaasta suorituksesta!