Isänä olemisen ihanuus

Edellisen tekstin vastapainoksi lyhyt katsaus siihen, mitä kaikkea positiivista olen saanut viimeisen neljän kuukauden aikana. Tämä blogi ei ole lyhyt sen takia ettenkö olisi kokenut saaneeni valtavasti. Pituus johtuu siitä, että kirjoitan tällä kertaa samalla tyylillä millä usein hoidan keskusteluni: lyhyesti ja turhia jaarittelematta.

Meidän tyttären hymy on uskomaton. En koskaan ennen ole ymmärtänyt, miten vauvan hyväntuulisuus voi tarttua niin nopeasti ja piristää älyttömästi. Ei se sitä varmaan teekään muuten kuin oman lapsen kohdalla.

Innostuneisuus kuuluu samaan kategoriaan. Toisinaan kun hän näkee minut hetken poissaolon jälkeen, alkaa jalat vispaamaan, hymy nousee huulille eikä jokelluksesta meinaa tulla loppua. Tämä on jotain, mitä voisin vain tuijotella ja fiilistellä mukana loputtomiin.

Kokemani tarpeellisuus ja merkityksellisyys on kasvanut valtavasti. Tyttö on meistä täysin riippuvainen minkä takia olemme hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset. Jokainen onnistuminen vauvan kanssa korostaa sitä, miten olen pystynyt häntä auttamaan. Sitä on vaikea kuvailla, mutta tuntuu huikealta kun ajattelee olevansa vastuussa toisen elämästä.

Voi kuulostaa jännältä, mutta tunnen olevani itsestäni ylpeä kun kuljen ulkona rattaita työntäen. Tämä lähinnä hymyilyttää itsenäni ja saa mut hyvälle tuulelle kun sitä ajattelen. Isäksihän pääsee erittäin pienellä vaivalla äidiksi tulemiseen verrattuna.

Yleisesti ottaen tuntuu vain tosi hyvältä olla isä. Välillä on toki väsyttää, eikä kaikkiin menoihin ehdi kuten ennen. En kuitenkaan vaihtaisi mitään ja ehdottomasti isyys on kaiken muuttuneen arvoista, ja enemmänkin.

Helppo hymyillä kun saa viettää aurinkoista päivää tytön ja hänen äitinsä kanssa 🙂