Elinikäinen side

Seurustelun aloittaminen, yhteen muuttaminen, kihlautuminen ja lopulta yhteisen asuntolainan ottaminen. Kaikki näistä on askelia siihen suuntaan, että tietää löytäneensä tyypin kenen kanssa haluaa viettää koko elämänsä. Muutama kaveri on jopa sanonut, että yhteinen asuntolaina tuntuu nykyään isommalta sitoutumiselta kuin naimisiin meneminen. Loppujen lopuksi yhteisestä asunnosta eroon pääseminen on kuitenkin haastavampaa kuin minkään muun alussa mainitun purkaminen tai lopettaminen.

Sain hiljattain kuunnelluksi Karoliina Sallisen Tee se itse -vauva kirjan. Voin tätä suositella lämmöllä. Viihteellinen kirja josta ei kasvatusvinkkejä niinkään löydy, mutta auttaa ymmärtämään puolison näkökulmaa. Hyvä kerronta vuoroviikon miehen ja naisen näkökulmista raskauden alusta synnytykseen asti.

Erään luvun kohdalla sanottiin jotain mitä en ollut aikaisemmin ajatellut tästä näkökulmasta. Siinä todettiin, että lapsi luo erottamattoman siteen parin välille loppu elämäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että avioeron, asunnon myynnin ja vaikka toiseen maahan muuttamisen jälkeen ei teoriassa tarvitsisi olla missään tekemisissä historiansa kanssa. Lapsen kanssa tilanne on toinen. Lapsi on aina olemassa, eikä siitä voi luopua. Vaikka parisuhde ei enää jatkuisi, suhde lapseen tulee kestämään läpi elämän.

Vaikka en ollut tätä juuri näin ennen ajatellut, ei ajatus mua pelottanut yhtään. Mulla on ollut jo niin pitkään se fiilis, että oon juuri sen tyypin kanssa kenen kanssa halun myös eläkettä tulevaisuudessa viettää (se taas on toinen juttu onko meidän sukupolvelle enää mitään eläkettä jäljellä kun niin monet ikätoverit ei näitä uusia veronmaksajia enää tuota). Oon onnellinen siitä, että vauva luo mun ja T:n välille ikuisen siteen.

Norjan vuoristomaisema
Norjassa vaeltamassa keskiraskauden aikoihin.